Pohdin pitkään tubettamisen aloittamista.
Kävin ystävien kanssa hyviä keskusteluja siitä, mikä yleisöä voisi kiinnostaa.
Minua rohkaistiin kuvaamaan jostain itselleni arkipäiväistä tekemistä.
Youtube on kodissamme ahkerassa käytössä, ja seuraamme muutamia kanavia aktiivisesti.
Niissä aihepiireissä en nähnyt potentiaalia itselleni, piti keksiä jotain muuta.
Aiheena kalastuksen näin mielenkiintoisena, vaikka onhan minulla muitakin harrastuksia.
Veneen vuokraajana koin, että sain hyvää mieltä nuorten auttamisesta.
Ei meiltä vapakalastamalla kalat lopu, vaikka laulaisi kuin kanarianlintu kaikesta lajiin liittyvästä.
Sitäpaitsi se on terve harrastus, mikäs sitä on promota.
Tein ensimmäisen videon ja latasin sen youtubeen nimellä Ukki, koska omat lapsenlapset kutsuu minua Ukiksi.
Mietin että olikohan tämä hyvä idea, mitähän järkeä tässä on?
Seuraavana iltana lähdin virralle kalaan, ja soutelin Sepänniemen puoleista rantaa ylävirtaan päin.
Oli aivan mahtava, tyyni kesäilta ja aurinko paistoi.
Eipä tuolla rannoilla yleensä kalastajiin törmää, mutta silloin yhdellä pitkällä laiturilla oli poikia heittelemässä virveliä.
Huomasin tilanteen naksun liian myöhään, eli soudin vahingossa poikien heittojen tielle, ja pahoittelin etten huomannut.
Jätkät siihen reippaasti että ei se mitään!
- oletko sä se Ukki?
- Juu, kyllä vaan!
- Olet meidän idoli!
Hölmistyin, ei voi olla todellista. Tämä on merkki, olen oikealla tiellä.
Kerroin asiasta perheen whatsapp-ryhmässä.
- Tää on kova, nythän sä olet The Ukki!
Sillä tiellä ollaan.
Vasta paljon myöhemmin loin The Ukin instagramiin, josta sittemmin on tullut suositumpi.
Tästä blogista toivon saavani samaa tuottamisen iloa kuin somejutuistakin.
Vanhin lapsenlapseni on myös innokas osallistumaan videoiden tekoon.
Yhdessä käsikirjoitetaan ja kuvataan. Mielenkiinnolla odotan mitä tulevaisuus tuo.
Lisää kommentti
Kommentit