Isovanhempana on ollut hienoja hetkiä kun lapsenlapsi saa ensimmäisen kalansa.
Hommasin viisivuotiaalle lasten umpikelasetin. Seppä oppi heittämään vartissa.
Jigaus toimii hyvin lapsille. Sitä on helppo heittää ja kalastusmuotona se opettaa kärsivällisyyttä.
Tässä Pinsku (nimi muutettu) sai viisivuotiaana ensimmäisen hauen.
Tottakai hän muistaa vieläkin tapahtuman siinä missä minäkin, voi sitä riemua!
Sittemmin tämä veijari on kehittynyt huimasti.
Avokelan käsittely onnistuu hyvin, ja mukaan ovat tulleet uistelu, jerkit ja lipat.
Myös elektoniikka kiinnostaa, ja hyvin taitaa luotaimen käytönkin.
Hänen vahvuuksia on sinnikkyys ja analyyttisyys.
Siinä missä itse en ole onnistunut, tämä nuorimies haluaa onnistua juuri sellaisessa.
Tässä mustalla vieheellä saatu saalis.
Pinskun kanssa meillä on varmasti vielä monta retkeä tiedossa. Hänestä on oikeasti seuraa retkillä.
Ainakin vielä kiinnostus lajiin on säilynyt.
Toinen kalakaverini, Bamse (nimi muutettu).
Hän oli vielä Pinskuakin nopeampi oppimaan heittämisen virvelillä.
Neljäs yritys oli jo onnistunut.
Tässä Bamse sai ensimmäisen kalan kuusivuotiaana.
Bamsen kanssa meillä on haaste, että asutaan eri maissa. Viimeksi kun tavattiin, kova oli hinku päästä Ukin luo kalastamaan. Toivottavasti toteutuu.
Omassa konsernissa on siis vielä monta kalamiesta tulossa. Olen vielä pulassa.
Ukkihommat on vaan parasta!
Lisää kommentti
Kommentit