Näin uuden kodin ikkunasta joka päivä edestakaisin meneviä veneitä.
Sain venekuumeen. Venemessuilla hieroin otsaa lompakolla, ja tilasin veneen!
Samaan syssyyn jouduin olkapää-operaatioon, ja venettä odotellessa preppailin kalastusvehkeitä.
Oli hyvää aikaa käydä itsekseen vetouistelemassa Ruotsalaisella ja Konnivedellä.
Olkapää sai sopivasti jumppaa siinä puuhastelussa.
Sinä kesänä soutuvene jäi puun alle nöpöttämään, ja mökkeilykin oli käytännössä nurmikonleikkuuta.
Vene oli bow rider-mallinen, eli soveltui hienosti kalastukseen.
Alumiinipohja ja lasikuitusisusta, Hondan moottori oli varustettu uistelunopeuden säädöllä.
Kuva Päijänteen Lietsaaresta.
Totesin itselleni, kuinka vaikea laji vetouistelu voi olla.
Saaliit oli ahventa ja haukea. Kerran Kalkkisten kanavalla eräs venekunta tunnisti minut, olinhan ollut edellispäivänä Ruotsalaisella uistelemassa.
Kertoivat saaneensa taimenen ja kuhaa. Otti päähän.
Olin tahkonnut satoja tunteja tyhjää.
Seuraavan keväänä päätin kokeilla vetouistelua soutuveneellä kotirannasta, kuten silloin entisen appiukkoni kanssa nuoruusvuosina.
Yritin muistella hänen vinkkejään. Täällähän ei vinkkivitosista ole tietoakaan, kun niitä kyselee.
Ei ole kyllä kalamiehiäkään.
Hommahan lähti heti raiteille, vanhat jipot olivat käytössä taas! Kirjolohta, taimenta, isoa ahventa. Oli onnistumisen makua.
Lisää kommentti
Kommentit