Kalamies. Tykkäsin lapsena onkia, ja sitä sain tehdä mielin määrin.
Mukavaa se oli, taidettiin niistä ahvenista saada keittoakin. Kalakukkoakin oli tarjolla, mutta lapsena sitä ei juuri arvostanut.
Kuvassa ongella veljen kanssa Heinäveden Pienellä Jokijärvellä.
Isän kanssa oli kesäisin tapana viettää viikko Saimaalla Anttolassa, jossa kävimme verkoilla, ja vetämässä nuottaa.
Vanhemmat rakensivat oman mökin Heinävedelle, ja silloin hankin omat uisteluvehkeet. Olin 17 vuotias.
Kerran jututetiin erästä paikallista isäntää joka oli kalaharrastuksensa ehtoopuolella.
Hän neuvoi hyvän verkkopaikan, ja niin tuli siikaa ja muikkua joita savustettiin ahkerasti.
Isä harrasti vetouistelua oikeastaan vain siirtymillä verkoille.
Talvella isä sai suuria haukia iskukoukuilla. Niihin saalismittoihin on itselläni matkaa.
Muistan kun tuuralla hakattiin kairanreikää isommaksi että saatiin hauki ylös.
Yhtenä vuonna ravustettiin, ja saalismäärät oli hurjat. Siitäkin jäi hyvät muistot.
Nuoruusvuosina kalastelin isän ja serkkuni kanssa soutuveneellä vetouistelemalla Heinäveden Petrumajärvellä, se oli silloinkin lempihommaa.
Lohikaloihin sain kosketusta silloisen appiukkoni matkassa Heinolan Urheilukalastusalueella 90-luvun alkuvuosina.
Etenkin talvikaudet oli parasta antia, lyhin reissu oli 20min jolloin molemmilla oli vuorokauden saaliskiintiö veneessä.
Silloin kauden aloituksessa saattoi olla jopa 40 venettä Siltasaaren ja Koskensaaren välissä. Laji oli suosittua.
Siitä jäi kipinä.
Nuorena aikuisena rakensin omin käsin kesämökin Heinolan Pääsinniemelle. Siellä pidettiin katiskaa ja lapset sai onkia.
Oma aikani mökkeilyssä kului raksahommien lisäksi kaikkialla muualla paitsi kalastuksessa.
Eräänä viikonloppuna vanhemmat tulivat käymään mökilläni, ja isä avasi peräkontin sanoen: "Olet saattanut kaivata näitä?".
Siellä oli minun virveli ja kalapakki. Ne jotka olin kiukunpuuskassa hylännyt vanhempieni mökille, heidän päätettyä luopua mökistä.
Olipa vinha tunne saada ne kamat lähes kymmenen vuoden takaa!
Kuvassa kalastellaan Välilammella Heinolan Pääsinniemellä Iinan kanssa.
Pikkuhiljaa aloin virvelilläni heittelemään laiturilta, ja haukikamppailut saivat sydämen sykkimään.
Ruohokuvia tuli hommattua kun jippoilu lisääntyi.
Kalankäsittelyssä oli puutteita, homma jäi melkeimpä C&R-tasolle.
Hyvä ystäväni Lauri Virosta on kova kalamies, ja kerran vietimme tapahtumarikkaan viikonlopun kalastaen haukia juuri jäistä vapautuneessa Välilammessa.
Lauri oli näppärä käsittelemään kalaa, ja siitä sain innostuksen opetella fileoimaan.
Haukea ja ahventa kypsenneltiin grillissä.
Sittemmin uudessa elämänvaiheessa tuli asunnonvaihto ajankohtaiseksi.
Kiikarissa oli asunto, joka mahdollisti veneen pidon käytännössä ikkunan alla.
Silloin sanoin vaimolleni, että jos tähän asuntoon muutan, niin aloitan kalastusharrastukseni virralla uudelleen!
Ja niinhän se kauppa käteltiin, ja mökiltä soutuvene siirtyi Kymijoen rantaan jo ennen muuttopuuhia.
Kuvassa vene pesussa ennen siirtoa mökiltä kaupunkiin.
Tässä vene on laskettu vesille, muistan edelleen sen nostalgisen tunteen kun palasin soutelemaan Kymelle 25 vuoden tauon jälkeen.
Seuraavassa osassa kerron miten harrastus jatkui moottoriveneellä.
Huomaan avanneeni sanallisen arkistoni aloittamalla kirjoittamisen, kuten sinulle hyvä naapurini, lastenkirjailija Raili Mikkanen lupasin.
Kiitos rohkaisevista sanoista!
Lisää kommentti
Kommentit